Emännän puvun tarina

Lions Club Tähkä valmisteli Loimaa-päivän ohjelmaa kesällä 1968. Veikko Kotiranta otti yhteyttä Arja-Maija Topi-Hulmi-Lumentoon ja kertoi emännänpukuideasta. Hän oli kuullut rouva Paavolalta Haukiputaalle suunnitellusta ja valmistetusta emännänpuvusta.

Arja-Maija Topi-Hulmi-Lumento otti yhteyttä Sisko-Liisa Norrmaniin ja soitti Varsinais-Suomen maakuntamuseoon Turkuun. Museosta kerrottiin löytyvän loimaalaisia vaatteita, ja Arja-Maija meni katsomaan. Sopiva puku löytyi, arvattavasti 1850-luvulta peräisin oleva Vesikosken Marttilan emännän puku. Sisko-Liisa Norrman otti yhteyttä kurssitoveriinsa Hujuun, jolla oli liike Turussa. Puvun kaavat tehtiin ja ensimmäisen kankaan kutoi ja ompeli Huju. Pukuja oli kolme, puuvillaloimeen villakuteella kudotusta kankaasta puvut valmistuivat rouva Kivikarille ja Sisko-Liisa Norrmanille, Arja-Maija Topi-Hulmi-Lumennon kangas oli kudottu villaloimeen villakuteella.

 

Puvun ompelussa noudatettiin tiukasti alkuperäistä mallia joka piston osalta, kaikki tehtiin käsin.

 

Sisko-Liisa toimitti emännänpuvun kaavat ja kangasmallin Loimaan kotiteollisuuskouluun, missä kudottiin ja ommeltiin, myös tiukasti vanhaan tapaan käsin, puvut Raija Kourille ja myöhemmin Riitta Jumppaselle.

 

Pukuja tehtiin lisää. Suurimman osan kankaista, kymmenkunta, kutoi Arja-Maija Topi-Hulmi-Lumento. Hän kutoi kangasta myös Martta-Teollisuudelle Loimaan emäntä -nukkeja varten.

 

Pukuun kaivattiin huivia. Elvi Eskolan hallussa olevan vanhan huivin mallia pohjana käyttäen Arja-Maija kutoi merseroituun puuvillaloimeen villakuteella huiveja. Muutaman viimeisen huivin kutoi Anna Raitanen.

Copyright Loimaa-Seura r.y.  -  Tietosuojaseloste  -  Palvelun toteutus: JPmedia

Evästeet