Lieskiven paja

 

PAJAMUSEO LOIMAALLE
Arvokas lahjoitus Loimaa-Seuralle  ( Loimaan lehti v 1979)

Kauhanojalla on neljän sukupolven ajan ollut Katinhäntään ja Ypäjälle menevien teiden risteyksessä paja, Lieskiven pajan nimellä laajalti tunnettu. Viime syksynä (v.1978) edesmenneen seppä Kalle Lieskiven lapset Anna Eskola, Gunnar ja Markus Lieskivi päättivät lahjoittaa tarpeettomaksi käyneen pajan Loimaa-Seuralle. Täten saatiin taas entisajan ammattitaidosta kertova kohde pelastettua tuleville polville. Sen mukana olisi hävinnyt korvaamatonta tietoa ikuisiksi ajoiksi. Nyt on paja kertomassa tuleville polville, miten ennen tehtiin käsityönä taidolla ja hyvällä maulla jokapäiväisiä tarvekaluja ja koriste-esineitäkin yksinkertaisin menetelmin. Mainittakoon, että sepän työkaluja saatiin pajan mukana runsaasti ja niistä useammat ovat Kalle Lieskiven tekemiä.

 

Paja seisoo mäenkumpareella, jonka omistaa Heikki Perho,mutta hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että paja edelleenkin seisoo samassa paikassa kuin vuosikymmenet ennenkin. Leikillään kansanedustaja vain totesi, että kaipa Loimaa-Seura siitä sitten tekee "taksvärkkiä". Lieskiven veljeksille paja on tuttu, he ovat molemmat siellä työskennelleet. Kun ryhydytään luetteloimaan pajakalustoa, he ovat luvanneet auttaa kirjauksessa, koska maallikon on mahdoton tunteaeri pihtejä ja vasaroita edes nimeltä, käyttötarkoitukselta puhumattakaan.Kalle Lieskiven isäoli myöskin Kalle, ja hänenkin perujaan pajasta löytyy , onpa jotain tietoa ensimmäsestä sepästäkin, joka oli nimeltään Matti.

 

* Pajasta on kirjattu parisataa esinettä ja kaikille saatiin oikeat nimet ja käyttötarkoitus 

* Sepät: I   Mats Johansson -Lindsrtsöm, 1807 - 1901

               II   Matti Lindström,1830 -1921

               III  Kalle Lindsröm-Lieskivi, 1890 - 1978

               IV Markus ja Gunnar Lieskivi,  veljesten taitavissa käsissä syntyi hakoja,
                   hiilikoukkuja, pannunalusia ym  ja vielä kesätapahtumiin ihmiset toivat rautakankia ja
                   kirveitä teroitettavaksi
 

Loimaa-Seura aikoo entisöidä pajan ja kunnostaa sen esittelykuntoon. Tilikatto vaatii muutaman tiilen paikaksi ja ahjon savupiippu on vähän murentunut, mutta itse paja seisoo vankasti kalliolla. Tuskin pajaa tullaan pitämään jatkuvasti avoinna, mutta ammatti- ja maatalousoppilaitoksen oppilaille se varmasti tulee olemaan mielenkiintoinen käyntikohde. Ehkäpä kerran kesässä voidaan järjestää esim erityinen pajapäivä, jolloin herätetän pajatontut unestaan ja pajatöitä taitavat esittävät yleisölle osaamistaan. Ehkä yleisö kerääntyy luonnonkauniille pajamäelle viettämään vaikka sunnuntaipäivää,  ehkäpä on kahvia tarjolla ja tietysti pelimannimusiikkia, lupailee Loimaa-Seuran puheenjohtaja Veikko Kotiranta (* puheenjohtaja 1976- 1984,  kunniapuheenjohtaja)

 

*  Paja sai Loimaa-Seuran talkoilla katon ja ahjo uuden savupiipun. Pajamuseo maalattiin punamulta värillä. Väriin saatiin ohjeet Mikkelin maatalouskeskuksesta. Maalin keittivät maatalousoppilaitoksen II vuosikurssin (v.1980) oppilaat.

* Vuodesta 1986 heinäkuun toisena sunnuntaina on pajamäellä vietetty Kauhanojan yläyhdistyksen kanssa järjestettyjä "pajapäiviä".  Loimaa-Seura on usein tarjonnut siellä perinneruokaa - piapoa.  Tänä vuonna (2009) siis 23:net ohjelmalliset "pajapäivät".

 

Loimaan lehti 17.7.1975

Seppämestari Kalle Lieskivi muisteli sepän töitä niiltä ajoilta, jolloin maatalouden koneistuminen oli aivan alkuvaiheessa. Pajassa tehtiin hänen nuoruusvuosinaan vielä lähes kaiki työkalut, taottiin viikatteet, kirveet ja kuokat ym. Jokakesäinen tärkeä ja taitoa vaativa työ oli kärrynpyörien vanhteiden  kiristäminen. Puuosien kuivumisen vuoksi löysäksi tullut teräsvanne jouduttiin katkaisemaan, siitä otettiin pala pois ja vanne hitsattiin jälleen ahjossa kiinni. Ahjohitsaus oli erityistä taitoa ja kokemusta vaativa temppu, jota piti  harjoitella jo pikkupojasta asti. Toinen paljon taitoa vaativa työ oli katkenneen niittokoneen terän hitsaaminen ahjossa. Karkaisutaito taas tuli kysymykseen kärryjen linjaaleita tehtäessä.                                                           

              

 

 

 

 

 Seppämestari Kalle Lieskivi